valokuvahaastetta

Mulla on jäänyt aika monta valokuvahaasteisiin otettuja kuvia laittamatta tänne blogiin. Laitanpa nyt kun en oo mitään saanut askarreltua. Jotenkin on ollut aika löysä viikko. Ei oo jaksanut innostaa. (muu kun kännykällä pelaaminen. Sanomattakin selvää miten turhaa se sitten taas on.)
Muutenkin oon ollut huonotuulinen ja harmaudesta väsynyt.

#10 kulmasta kulmaan
Tässä kuvassa meidän Rillin ehkä suurin fani. Toisaalta kyllä se Rillikin fanittaa pikku E:tä. (kukapa ei! mutta aivan erityisesti)

#11 heijastuksia

Meidän kurpitsalyhdyt ja pieni ihminen niitä tuijottamassa. Perus iltanäky muutenkin, vaikka lyhdyt on jo matkalla roskikseen.
Tämmönenkin tuli otettua. Mä oon joskus aikasemminkin hehkuttanut meidän olohuoneessa tulvivaa syksyn ja kevään ilta-aurinkoa. Ihan ilta-aurinko, vaikka välillä aika lämmin.

#12
Suodattimen läpi eli lasisen jälkiruokakulhon läpi kuvattu. Kuvasin meidän ikkunasta takapihaa. Rakastan tämmösiä kuivia värikkäitä aurinkoisia syksyjä ja lehtien kahinaa jaloissa.
Vaikka tämmösessä betonilähiössä asutaankin on meillä silti ihania puita ympärillä. Meidän makuuhuoneen sängyltä näkyy semmonen aika iso ja korkea haapa joka on mun ystävä. Oon monet kerrat maannut sängyllä imettämässä tai päiväunilla tai muuten vaan ja katsellut sitä puuta. Ootte ehkä huomannu miten paljon haavan lehdet havisee ja läpättää kesätuulessa. Sitä on mukava katsella sinistä taivasta vasten, välillä siellä ylhäällä näkyy pääskysiä jotka suhahtelee uskomattomalla nopeudella. Nyt syksyllä mun haapa on aina upean värinen kunnes se sitten pudottaa kaikki lehtensä. Nyt se on ihan paljas ja odottaa ylväänä seisten hiljaista lumipeitettä. Nytkin on ihan mukava sitä katsoa ja sitä miten pilvet liikkuu nopeesti sen yläpuolella. Mä rakastan sitä puuta ja oon iloinen ettei sitä ainakaan vielä kaadettu vaikka kaksi uutta kerrostaloa sen taakse nousikin.
Meidän talon toisella puolella on myös pikkumetsä ja nyt siihen oli tullu lappu että ”Hartela rakentaa tähän kaksi kerrostaloa”. Se on mun mielestä toisaalta vähän surullista. On niin paljon mukavampaa katsella ikkunasta puita kuin toiseen asuntoon sisälle. Oi miksi pitää kerrostalot rakentaa ihan vieriviereen ja kaataa kaikki ihanat ystävälliset tutut puut?



Jotenkin mä tykkään muutenkin meidän takapihasta. Niin täynnä keltaisia lehtiä ja yksinäinen kuivausteline.

siinä niitä nyt oli.

Yksi kuva vielä noin neljän ja puolen vuoden takaa. Äiti, Isä ja muut jotka kyseiset henkilöt tunnette, niin eikö ole aika paljon edesmenneen isoäitini näköä?

Ne jotka vierailette täällä muuten, tunnistatteko noi silmät?

Advertisements

3 thoughts on “valokuvahaastetta

  1. Minäkin tykkään meidän pihan puista, vaikka ne pudottelee ihan hirmuisesti lehtiä, ja kun ne on vaahteroita, ne on pakko haravoida pois. Ja makuuhuoneesta näkyy todella korkeita hopeapajuja, joita on kanssa kiva katsella varsinkin ilta-auringon aikaan. Kurjaa, kun teidän lähiötä rakennetaan niin tiheästi, mutta hauskoja kuvia olet saanut. Ja ihanaa, että se haapa säästyi. Haapa on kiva puu!

    Ja miten ollakaan, olet ihan oikeassa. Kyllä on Rilli K-mummin näköinen!

    Täällä on ollut ihana syyspäivä, kirkas ja kirpeä. Oli kivaa olla haravoimassa pihalla, vaikka kädet ja selkä kipeytyivätkin.

  2. Puut on ihania! Elavat, kuolleet, lehdettomat, taydet. Varikkaat, vihreat. Ja miten ihanaa kuvata uudesta kulmasta lasin lapi! Ihania kaarteita. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s