Inspiroidu haasteessa piti tällä viikolla antaa kynän sauhuta.
Jotenkin on ollut aika takkuista. Olen itseasiassa tehnyt jo kaksikin sivua haastetta silmällä pitäen, mutten ole oikein tyytyväinen kumpaankaan.
Enää en tähän samaan haasteeseen aikaani aio tuhlata (ja tarvikkeita), vaan teen seuraavaksi jotain muuta.
tässä ne sivut nyt kuitenkin ovat:
Minusta nää molemmat on ihan helmiä. Ylemmässä on hauska pieni muisto ja alempi taas niin kaunista pohdintaa.
Voi ei tuo alempi on aivan ihana!!! Ja melkein kuin minun ajatusmaailmastani!!!! Paitsi että lapsia on neljä, miestä eikä autoa ollenkaan, muuten pitää TÄYSIN paikkansa…
Oi, tuo ylempihän toimii juuri kuten kirjoitat että halusit: muisto on siinä tallessa ennen kuin unohtuu – ja mikä ihana muisto, vieläpä äidin ylpeydellä ja rakkaudella höystettynä.
Alempi sivu taas on ulkoisesti kaunis, selkeä, seesteinen, täydellinen, ja sisältää vielä kauniimpaa asiaa – haa, taas saa käyttää Xingin termiä voimaannuttava skräppäys; olet pohtinut, käännellyt asioista rehellisesti eri puolia esiin, ja jättänyt päällimmäiseksi sen myönteisimmän. Hyvä!
You are a wonderful mom! I understand how you feel. But we are all such blessed ladies, with wonderful husbands and great children! Thanks for sharing!
voi suvi, kuinka tuttua tekstiä tuossa alimmassa onkaan. mua vaan hymyilytti lukea nenän pyyhkimisestä housuun, pikkuautoleikeistä jotka ei huvita sua, siitä että aina puhuu vaan lapsista kun ei elämässä oo mitään muuta! onneks meitä on monta tässä tilanteessa. ja kuule, oot kaunis ja mielenkiintoinen, muista se!!! kumpikin sivu on kiva. riittävät hyvin tän viikon haasteeseen :). tsemii äitiyteen!
Tosi mahtavat tarinoinnit näissä! Hienoja sivuja molemmat.
Minusta kumpikin näyttää kivalta! Sinun yksinkertaista upeaa tyyliä! 🙂
siis nämä oli ihan mahtavia! etenkini toi alempi… jostain syystä tuli melkein tippalinssiin kun luin. kirjotit ihan mun ajatuksia.
rakastan lukea sun blogia, ja sitä miten ihana ja aito olet. sanot asiat niin kuin ne on.
you rock my world Suvi!! ❤
ihan loistavia! varsinkin tuo Yltäkyllin ja sen teksti. ja sähän teet sitä tärkeintä työtä. etkä oo yhtään tylsä. sitäpaitsi askartelusta/skräppäyksestä osaat puhua aivan varmasti! 🙂 tykkään tosi paljon!
Ihania sivuja molemmat. Tuo Yltäkyllin -teksti olisi jokunen vuosi sitten voinut olla mun kirjoittama – mulla oli ihan samat tunteet. Nyt kun lapset on jo isompia ja käyn töissä ja on talo (vaikkei hieno) ja auto (vaikkei hieno sekään) huomaan, että se oli kuitenkin mun elämän rikkainta aikaa. Vaikka välillä väsyttää, tämä on vain lyhyt vaihe sinun elämässä. Nauti siitä täysin siemauksin!
Minusta nämä molemmat on tosi hienoja. Tärkeää, kaunista tekstiä. Ehkä mun pitäisi skräpätä siitä, miltä tuntuu kun töissä kokouksessa huomaa, että omiin vaatteisiin on pyyhitty aamulla räkää 😉
Minäkin tykkään molemmista, mutta ymmärrän sen ettei aina omaan silmään oikein sovi, oli samaa ongelmaa itselläkin.
Ihania mietteitä. Luulenpa, että meistä jokainen silloin tällöin miettii samoin. Molemmat sivut kauniita.
Voi, liikkiksiä molemmat. Olet mahtava. Jää taas tärkeät muistot teille ylös.
Kiitos Suvi blogistasi!
Kirjoitat tosi kauniisti ja puet sanoiksi monen äidin tunteita – kuten myös minun. Yltäkyllin-teksti kosketti oli minua ja antoi taas näkemystä omiin äitiyden pohdintoihini. Iso kiito siitä!