äiti vs äiti

IMG_7791
Aina aika-ajoin julkisudessa ”pomsahtaa” esiin äitiys-aiheiset kirjoitukset. On äitiyden mustaa-aukkoa, hurahtamista äitiyteen on äitikorttia sekä pyrkimystä saada äidit töihin kodin sijaan vs tukea mahdollisuutta äidin olla kotona, täysimetystä vs pulloruokinta, perhepetiä vs omaa sänkyä jne.
Kyllä te tiedätte. Jos olette äitejä ette ole voineet välttyä (pälttyä).
No tänään eksyin taas lukemaan yhden vastaavan artikkelin kommentti osiota. Voi mikä iso virhe se taas olikaan. Joka ainoan kerran mua kaduttaa että ylipäätään avasin koko kommentit…

Minkä takia tän äitiyden pitää olla kilpailu?

Ajattelin mielessäni taas että onneks olen kirkon jäsen. Tää voi tuntua (jostakusta) jo vähän semmoselta toistolta ja kliseeltä, mutta kerron miksi.
Vuonna 1995 kirkon preseidenttikunta antoi lausunnon, jota kutsutaan perhejulistukseksi.
siinä sanotaan mm seuraavasti:

Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä. “Lapset ovat Herran lahja“ (Ps. 127:3). Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin. Aviomiehiä ja vaimoja – äitejä ja isiä – pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä.
sekä
Onnistuneet avioliitot ja perheet perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille ja säilyvät näitä periaatteita noudattamalla.

Vakava velvollisuus ja tilivelvollisuus. Mun etuoikeus mun vastuu.

IMG_7794

Ei sanota että jos sun lapset on hoidossa niin niistä tulee kieroutuneita tai että jos sä hoidat sun lapset kotona niin ne ei opi sosiaalisia taitoja jne. EI sanota että ainoastaan jos täysimetät olet hyvä äiti tai että perhepedissä tulee kätkytkuolema ja omassa sängyssä nukkuva lapsi ei saa riittävästi läheisyyttä.

Sanotaan että vanhemmilla on pyhä velvollisuus huolehtia lapsistaan ja rakastaa heitä sekä opettaa asioita. (sekä sitten lisäksi muutama hyvä vinkki siitä mikä auttaa meitä onnistumaan)

Mun mielestä olis hyvä jos me kaikki vanhemmat keskityttäis siihen. Rakastamiseen ja opettamiseen. Siihen mikä on meidän vastuulla.
Vain ja ainoastaan siihen.
Ei siihen mitä toi äiti tekee ja mitä toi äiti tekee ja mitä se pukee lapselleen ja miten ne nyt nukkuu ja miten se nyt hoitaa lapsensa.

siis ihan aikuisten oikeasti.
Voitaisko tästä lähtien sopia että keskityttäis juupas-eipäs-keskustelun/väittelyn sijaan siihen että yritetään rakastaa meidän lapsia, opettaa heitä ja tehdä parhaamme? voitais olla armollisia itselle (ja muille) sillon kun mokataan ja pyytää anteeks ja yrittää entistä paremmin?

Mitä hyödyttää kinastella kysyn?
Äitys on ihan tarpeeksi raskasta muutenkin ilman näitä väittelyitä.
itse ainakin koen (ihan itseksenikin) välillä huonoa omaatuntoa ja epäonnistumisen kokemuksia äitinä olemisessa. Ihan ilmankin sitä että joku sanoo mulle: voi sua kun sun lapset ei ole saaneet mahdollisuutta nukkua perhepedissä tai että kyllä sä oletkin melkonen kotiäiti etkä tuota mitään yhteiskunnalle kun elät vaan toisten verorahoilla.

Hienoa jos sun lapset on saaneet nukkua perhepedissä. Meillä se ei vaan onnistunut. Upeeta että ootte voineet saada hyvän hoitopaikan. Mun mielestä sä oot hyvä äiti! ihailen sitä että rakastat sun lasta/lapsiasi!

Eikö oliskin paljon mukavampaa? (vaikka ei välttämättä yhtä mielenkiintoista)
Mitä? vai olenko ainoa jonka mielestä ne keskustelut on ärsyttävää ajanhukkaa ja mielenpahoitusta?
saa kommentoida.

IMG_7674

Mainokset

4 thoughts on “äiti vs äiti

  1. Kyllä. Neuvoja (hyvää tarkoittavia toki) tulee niin paljon, ettei enää osaa kuunnella omia vaistojaan. Mä olisin toivonut että mulle olisi joku sanonut neljä vuotta sitten että ”sä olet lapsen äiti, sä tunnet lapsesi parhaiten, sä tiedät mikä sille on parasta.” Sen sijaan sai kuulla että tee sitä ja tee tätä. Ja tämän ja tämän teet väärin. Ei äitejä saa moittia ja taitoja kyseenalaistaa. Pitää kannustaa. Auttaa jaksamaan. Auttaa uskomaan omaan osaamiseen.

  2. Niiiiiiin totta! Hyvä (taas kerran) Suvi! Sä sen sanoit. Ja sä oot hyvä äiti, kun mietit aina mitä voisit tehdä paremmin/toisin kiukkupyllypäivän jälkeen. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s