Suupieltä ylöspäin

Joulut juhlittu, Synttäreitä vietetty. Vauvavuosi jäänyt taakse (helpotuksen huokaus) ja taaperovuosi alkanut. Vuosi vaihtunut, toisia synttäreitäkin vietetty ja hammaskeijukin vieraillut sankarin tyynyn alla ensimmäistä kertaa.

Lupauksia ei Oo tehty, mutta työt on aloitettu. Nimittäin perhepäivähoitajan työt. Juhlin muuten kymmenettä vuotta kotiäitinä ja ”jatkan, jaksan vaikka väkisin, jos se ois helppo kaikki tekis niin.” Niin ku Ela se ”tosi hyvä tyyppi” (niinku Vei sanoo) laulaa mun uudessa kaikkien aikojen suosikkibiisissäni. Mun mantrassani. (kiitos Elastinen!! )


Tunnustan, että ekaa kertaa elämässäni mä enimmäkseen nautin olostani kotiäitinä. Mulle on muodostunu hyvät rutiinit ja käytännöt, en tumpeloitse niinkuin ennen muinoin ja osaa ottaa vähän rennommin. Oon höllänny.
(Mutta en kuitenkaan liiaksi. E juuri pari viikkoa sitten sanoi mua tiukaksi. Tiukka hänen mukaansa tarkoittaa sitä, että samat asiat on kielletty kirkossa kokouksen aikana kuin aina ennenkin. Ahaa, tätä ei tänäänkään saanut tehdä. Jaa yllättikö? ”Sä oot niin tiukka.” Voi.voi.)

Se on muuten semmosta showta siellä penkissä sunnuntaisin. Birk istuu tehtävänsä (seurakunnan johtaja a.k.a piispa) puolesta edessä ja me sitten lasten kanssa istutaan kauniisti ja rauhallisesti, sekä hyvin kunnioittavasti kuunnellen ja ennen kaikkea toisia häiritsemättä. (No ei välttämättä!)

Ennätys on varmaan viis kertaa vessassa yhden tunnin aikana. Siis YHDEN TUNNIN!

Sitte tietty on yks Leevi jonka mielestä hänen ääni on se ainut ääni, joka siellä pitäis kokouksen aikana kuulua. Sitte on vielä Naimi, joka milloin hyppii penkkien yli kesken kaiken/potkii edessä olevaa penkkiä/ryömii penkkien alla lattialla/roikkuu Leevin rattaissa (ja onpa muuten onnistunut niillä kaatumaankin)/riehuu muuten vaan.

Puhumattakaan meidän Harry Potter fanaatikoista, jotka kikattelevat tai nahistelivat keskenään siitä kumman sauvasta tulee paremmat loitsut (hei, ei teillä edes ole taikasauvoja ei niistä tuu mitään oikeita loitsuja kummastakaan/mistään).

Sitten on tietty Vielä E, joka voi olla itse enkeli tai itse pirulainen ihan päivästä riippuen, siis mitä käytökseen tulee. (Ihan Miten arvon neitiä just sinä päivänä sattuu huvittamaan.)

Joskus kun tuntuu, että ohhoh -Miten se meni noin niinku teidän mielestä-

Niin ajattelen että ei muuta ku ”katse eteen ja suupielet ylöspäin.”  Tai ”alotan ittestäni, korjaan mun mielen nostan mun katseen ja mun suu pielet.”

On parempi katsoa ylöspäin.

Jaa, mikä saa mut menemään sinne joka sunnuntai? Se auttaa mua olemaan parempi minä. Se auttaa mua muistamaan. Se auttaa mua saavuttamaan rauhan. Mä uskon että se on oikein. Siks.

Yhtä asiaa en Oo koskaan katunut. Sitä että oon ollut kotiäitinä. (Vaikka kotiäitinä ja äitinä on tullut tehtyä ja sanottua moniakin asioita, joita sitten olen kyllä katunut.)

Se on ollu mun hengellisen kasvun kannalta olennaisen tärkeä osa. Mä haluaisin ajatella, että se on muuttanut mua, auttanut mua tulemaan paremmaksi. Sellaiseksi joka voisin olla. Se on ollu mun juttu.

Nyt sitte ura jatkukoon ja siihen oheen myöskin uusi ura perhepäivähoitajana. Lupaavasti on ainakin alkanut.

Lainaan tähän viimeiseksi vielä Elastista, koska se on niin hyvä tyyppi ja koska sen laulussa vaan on niin törkeen hyvä sanoma (ja koska se on ihq.)

”Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki,

aitoo iloo vaik ei ympärillä Oo muut ku pahaa,

ja toiset taas niin köyhii et ei niil Oo muut ku rahaa.”

 

P.S mulla oli toi kuva meistä ja Elastisesta instagramissa. Arvaatkaan kuka oli tykännyt kuvasta? Elastinen. Okei. Päivän kohokohta meille kaikille. 😁

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s