Olen tänään kuullut olevani ”maailman kamalin äiti”, ”kakkaäiti” sekä ”tyhmä äiti”. Ja vaan sen takia että olen ”ainoa äiti maailmassa” joka pyytää siivoamaan oman huoneen pöydän edes kerran viikossa. Onneks te muut äidit ootte kivoja ettekä pyydä mitään niin ylivoimaista.
Mulla on viime aikoina ollut mielessä seuraava lainaus: ”remember in some cases any choice is the right choice. It just depends on what you make of it” -Chieko Okazaki
kaikkea tulee vastaan, monenlaista päätöstä ja menijää. Loppujen lopuks oma asenne ratkaisee paljon. Ehkä se onkin se millä sitten kuitenkin on eniten merkitystä.
Jos vaan yrittäiskin hymyillä vaikka tekis mieli itkeä. Tai kun tuntuu, että nyt mennään äärirajoilla ja saa lisää haasteita, yrittäis vaan hymyillä ja sanoa että ”bring it on!”
Mua on ahdistanut hiljattain myös ymmärryksen puute ja sekin, että ollaan niin kärkkäitä aina arvostelemaan toisia(mme) . (Siis varsinkin me äidit ja muutkin.)
Toinenkin hyvä lainaus Chiekolta: ”once we stop looking at our differences as barries, it becomes easier to reach across them to help each other.”
” en ymmärrä miten vanhemmat eivät saa muka lastansa kuriin” tai ” en ymmärrä miten vanhemmat ei oo opettaneet lastansa…”
Mun tekis mieli huutaa että mä ainakin ymmärrän! Ymmärrän todella. Yritetty on ainakin. Meillä on sanonta ”helppo nakki ku taivaan kakki”. (hellpo nakki on huijausta. ainakin lapsiperheessä).
Esim uloslähtö. Vaatteet päälle ja menoks.
ahhahah! Salli mun nauraa! 😀 (kesää odotellessa…)
Näettekö kun hymyilen täällä?
(Tälle nyt hymyilen ainakin.)
mut aivan helmeä on kun oma tytär sanoo vaikka suihkussa että:
” äiti, mä haluaisin kultahampaan!”
