jatkuu.

Jostain kumpuaa halu kirjoittaa ja muistaa. Verrata, peilata itseään ja nuorta itseään. Tutkia muutoksia, ymmärtää elämää. Oppia tuntemaan itseä. Nähdä kokonaisuuteena. Olisin voinut aloittaa uuden blogin (jälleen kerran). Mutta tuntuu hyvältä jatkaa tätä vanhaa joka on meidän perheen historiaa.

Rilli täytti 9 vuotta. Nii-in. Sanopa muuta. Aika kuuluu. Kohta on lapsuus ohi ja nuoruus alkaa. Hieno miehen alku kaikin puolin. Haasteitakin on toki, mutta ne kuuluu elämään ja niiden kautta opitaan ja kasvetaan. Ihan kaikki.

Mietin Rillin lapsuutta, jotenkin päivät vaan menee eteenpäin sen suurempia miettimättä, ja yhtenä aamuna vain herää ja ymmärtää että aika on kulunut. Että ne hyvät aikomukset (sitten me tehdään sitä ja mennään sinne/sitten mä opetan tämän ja tämmönen käytäntö me otettan käyttöön jne.) olis pitänyt jo tehdä ja ottaa käyttöön. Paljon voi toki tehdä vielä nuoruudessakin, mutta lapsuus on ollut se mikä se on ollut. Onko se ollut hyvä, entäs onnellinen?

Processed with VSCOcam with g3 preset

Muutos itsessä käy kovin hitaasti, pelkään. Välillä ajattelen, että onneksi sitä kehittyy koko ajan äitinä. Että voi olla parempi tälle viidennelle kuin niille edellisille, mutta se jos (tai kun) onnistuu olla parempi äiti tälle viidennelle, ei toki muuta esikoisen lapsuutta.

Siksi on kiva lukea tätä blogia. Selata ajassa taaksepäin ja huomata että ei sen nyt ihan vallan huonostikaan ole mennyt. Ihan kivasti oikeastaan.

Silloin kun kukaan ei ollut koulussa eikä olut aikataluja oli enemmän aikaa askarrella ja tehdä ja olla. Nykypäivänä harvemmin. Askartelu on huomattavasti helpompaa kahden, kuin neljän pienen lapsen kanssa.

Nyt sitä ollaan viiden kanssa. Ja kohta on kaksi koululaistakin ja on Leevi-vauvan ensimmäinen vuosi ja kädet täynnä. Kameralle on käsissä harvoin tilaa, mutta onneksi on kännykkä ja kännykässä kamera. On pippuria vaikka muille jakaa, tulta ja taapuraa, omaa tahtoa, hullutuksia ja kotkotuksia. Naurua ja tanssia ja paljon musiikkia. Itkua tietty myös ja tappelua (sitä kyllä aivan liikaa). ”Lainalapsiakin” jotka ilmestyy koulun jälkeen, mutta haihtuu ruoka-ajan koittaessa. Semmonen useimmiten iloinen sekamelska.

Siispä on suorastaan pakko kirjoittaa, jatkaa historiaa täällä omassa blogissa. Täällä mun ihan omassa. Milloin siltä tuntuu.

Ehkäpä se kiinnostaa sinuakin. siis se että miten tarina jatkuu. Oikeastaan aika jännittävää.

Advertisements

4 thoughts on “jatkuu.

  1. Ihania pohdintoja. Ihan samoja ollut mielessä. Tuli ihan tippa linssiin tuosta että yrittää olla parempi äiti viidennelle, mun tapauksessa neljännelle. ❤️

  2. Ihan voisi olla mun kirjoittamaa:) Ihan juuri samoja miettinyt viime aikoina. Ihan joka lause on munkin mielessä ollut 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s