säätöä

Inspiroidu on spiraalina tällä viikolla.
Olipas kyllä jotenkin tosi vaikea haaste. Käytin yhtä valokuvahaasteisiin otettua kuvaa.
Mä en tykkää tiskaamisesta. Meillä lapsuudenkodissa ei koskaan ollut tiskikonetta ja meillä oli tiskivuorot. Sitten myöhemmin olin McDonald’sissa töissä ja sielläkin riitti tiskaamista päivittäin. Nyt kolmen lapsen äitinä ja aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan tuloksena tiskausta riittää. Saatiin taannoin tiskikone, mutta ei sinne kaikki mahdu koskaan fiksusti. Tiskata joutuu joka päivä kyllästymiseen asti. Onneks kivan näköiset astiat joskus helpottaa vähän.
Voi olla että tykkäisinkin tiskaamisesta jos se ei olis pakko.

Idean käyttää muffinssivuokaa sain visuaalisesti vaativan kottaraisen tästä sivusta.
Tahattomasti muutenkin skräpistetty tota sivua, mutta on se kyllä hienokin!!

Baula skräppäsi perus maanantaista.
Miten voi ollakkin, sillä maanantaina kun oltiin lähdössä neuvolan pihalta myöskään meidän auto ei lähtenyt käymään. Vaikka oli toiminut moitteettomasti kun sillä tultiin ja kotipihasta lähdettiin. Soitin isälle joka antoi muutamat hyvät vinkit (kiitos isä!). Sain auton liikkeelle, mutta tyhmä kun olin niin en mennyt suoraa kotiin vaan ystävälle kylään niin kuin oltiin aikaisemmin sovittu. Varmaan arvaattekin jo että sinnepä jäi auto pihalle. Ensin mietin että mites tästä päästäis sitten kotiin ja päätin soittaa ukille. Ukki tuli ystävällisesti hakemaan meitä. Perusmaanantai tyyliin kävi kuitenkin niin että matkalla kotiin ukinkin auto meni rikki. Eikä siinä vielä kaikki. Vei oli nukahtanut autoon, Rillillä pissahätä, bussit kyllä kulkee muttei rattaita mukana. Hinausauto tuli paikalle muttei sinne tietenkään koko porukka mahdu. Hinausauto lupasi hakea meidänkin auton vaan missä autonavaimet. Avaimet löytyi, Rilli pääsi vessaan vaikka löikin päänsä kipeästi sillä matkalla, kolmas auto pelasti ja päästiin turvallisesti kotiin. Kotona meitä odottikin aamulla leipomani ruisleipä, joka maistui hyvältä ulkonäöstään huolimatta. Vei kysyi: ”äiti mikä toi on? Näyttää ihan pökäleeltä.” (tarkoittaen ”ruisleipää”) ja näyttikin. Tarkemmin sanottuna kasalta pökäleitä.
No ei kukaan ole seppä syntyessään ja harjoitus tekee mestarin. (vaikka tällä viikolla ruoka ja puurokin on palanut pohjaan ainakin kahdesti. Eikä siitä oikein harjotuksen puutetta ainakaan voi syyttää.)

Olin muutama viikko sitten hammaslääkäripäivystyksessä inhottavan hammassäryn takia. Ottivat suustani röntgenkuvan. Tilasin kopion kuvasta tulevaa jatkohoitoa varten ja sainkin sen melko pian postissa cd:llä. Torstaina oli jatkohoidossa. Ei löytynyt kuvia cd:ltä ainakaan minun suustani vaan jonkun tuntemattoman miehen. Hammaslääkärin oma röntgen hetkellisesti epäkunnossa. Hammas jota hoidettiin oli ilmeisesti hammas joka ei alunperinkään ollut aiheuttanut koko särkyä. Osa välineistäkin oli kateissa. Putkeenhan se meni.
Eilen aamulla sitten soittelin ja kyselin vähän röntgenkuvani perään. Löytyihän se. Siltä samaiselta cd:ltä missä sen pitkin olla. Enpä tiedä mitä tieodstoja hammaslääkäri on mahtanut tarkastella, mutta nolotti vähän omasta ja hammaslääkärinkin puolesta.
(näiden lisäksi vielä monia muita pieniä asioita, jotka ei yksistään ole niin suuria mutta kun kasaantuvat niin tuntuvat!)
Ottaen huomioon sen että olen aika suora ihminen ja inhoan kaiken näköistä säätöä, tässä viikossa on säätöä riittänyt vaikka muille jakaa. Tai en mä sitä mielelläni teille muille jaa.
Osaanpahan sitten arvostaa taas normaalia viikkoa uudella tavalla. 🙂 ainakin toivottavasti.

Yksvuotiaat on muuten ehkä maailman hellyyttävimpiä otuksia!


Advertisements

9 thoughts on “säätöä

  1. Kiva kun jaksat kirjoitella blogiin niin pitkästi ja värikkäästi 🙂 Mukavasti hymyilyttää nämä jutut, vaikka ei taatusti ollut hauskaa tapahtumahetkellä. Oma elämä tuntuukin yht’äkkiä aika rauhalliselta (vaikka auto minullakin meni rikki tällä viikolla).

    • kiitos Creomi! mikä näitä autoja oikein tällä viikolla vaivaa kysyn?
      toivottavasti sun auto tuli jo kuntoon!
      p.s. tarkotuskin on että jutut hymyilyttää. kyllä se sitten aina jälkeenpäin muakin hymyilyttää ja itseasiassa hymyilytti sillon maanantainakin jo.

  2. voi miten hieno sivu jälleen! sulla kyllä riittää luovia ideoita ihailtavaksi asti.
    ja toi viimenen kuva teidän yksivuotiaasta lukemassa kirjaa kyykyssä on aivan sairaan ihana!! mikä sulonen pikkuihminen. ❤

    Ansku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s