näin meillä…

En tiedä tiedättekö tunteen kun saapuu viime tipassa esimerkiksi johonkin kokoukseen ja yrittää mahdollisimman vaivihkaa ja huomiota herättämättä hiipiä paikalleen istumaan?
Tässä joitakin viikkoja sitten kirkkoon mennessäni olin laittanut jalkaani ne ainoat korkkarini (semmoset shamppanjakengät suipolla kärjellä ja aika pienellä mutta terävällä korolla) ja muutenkin pukeutunut omasta mielestäni ihan kivasti ja tyylikkäästi. Savuin luokkahuoneeseen viime sekunteilla mahdollisimman huomaamattomasti: kaatuen ryminällä rähmälleni penkkiriven väliin kaataen samalla PIkku E:n, joka jo istui lattialla. Varsin tyylikkässti ja coolisti (not). Kun siinä ihmiset tiedusteli että ei kai meitä sattunut (no ei onneksi ainakaan pahemmin) Rakas ystäväni tirskui täysillä takapenkissä. Ai miksi? Koska tämmöset sattumukset on niin tyypillisiä mulle (vertaa esim. pakastimen ja jääkaapin ovet tippuivat lattialle.) Ja hei olihan se aika koomista. Kyllä mua nauratti myöskin ensihäpeästä toivuttuani. vielä nytkin naurattaa kun muistelen kyseista tapausta (enkä varmaan ole edes ainoa).
Tai eilen kun olin ensin laittanut jo ruuan ja tapellut lasten kanssa siitä kuka siivoo ruokapöydän legojen rakennuksen, palapelien ja piirtämisten jäljiltä, laitoin pannarin uuniin. Laitoin uuniin ja kaadoin puolet uuninluukulle (joka oli jo kuuma ja paistoi taikinan muutamassa sekunnissa niin että sitä oli melko työlästä saada irti) ja lattialle. Ai miksikö? Käsi vaan jotenkin lipesi ja koska mä nyt vaan olen tämmönen rävelö.
Eilen ei sitten taas naurattanut juurikaan. lähinnä otti päähän, että miks ei kahden vasemman käden sijasta vois vaikka olla oikea ja vasen käsi niin kun kaikilla muillakin (siis sillee kuvainnollisesti).
Eräs ihana ystäväni tänään sanoi, että ihanaa ettei ole ainoa jolla välillä menee pieleen (no ei totisesti). Tuli heti hyvä olo ja naurattikin ehkä vähän. 🙂

Hassua muuten miten Rillin lähes taukoamattomasta puheesta suurin osa on ennalta arvattavissa kun taas meidän Vein puheista ei totisesti ota tolkkua. EIlenkin kun tapasin hänet repimästä talouspaperia pieniksi palasiksi nojatuloista, hän oli tietenkin tekemässä ”no uutta kylpytakkia Colelle”. (cole oli tässä tapauksessa legoukkeli)
Voitte vaan kuvitella miten Rilli saattaa joskus hermostua kun juuri kesken kiivaiden star wars kloonien taisteluiden toiselta kloonilta meneekin jalka poikki ja seuraavaan taisteluun ilmestytäänkin kävelykeppi kourassa.
Niin ja kun eilen kyselin, että mitkäs ne olikaan ne teidän lasten työt mitkä teidän piti hoitaa (ollaan sovittu että se on omien lelujen kerääminen), vastaa neiti varsin painokkaasti: ”äiti, leikkiminen on lasten työtä!”. Kyllä kyllä ja lelujen kerääminen kuuluu osana leikkiin, eiks niin? Miten voi muuten sama asia olla päivästä toiseen yhtä vaikeeta kysyn?

NO se siitä vuodatuksesta. Ollaan muuten askarreltu lasten kanssa.




Advertisements

12 thoughts on “näin meillä…

  1. Voi kiitos Suvi tasta. Itse kompastuin eilen makuupussin reunaan (makuupussi oli siis auki lattialla eli aika littana) ja taitoin isovarpaan (ei onneks murtunu) ja polvessa hyva rupi nytten (koska lensin tietenkin lattialle).

    Ja te olette niin ihania askarteluja tehneet. Voih. Varsinkin tuo ninjapaita on ihan super hieno. Ja tulivuori myos!

  2. Oi vautsi mitä askarteluja!

    Useimmiten siinä kohellustilanteessa ei naurata tosiaan yhtään, mutta viiden minutin kuluttua kylläkin. Ja on tärkeä taito osata nauraa itselleen. 🙂

  3. voi kulta! älä ikinä muutu! vaikka se koheltaminen susta oliskin joskus vähän ankeeta… 🙂 juu en oo mäkään saanu selvyyttä tähän siivoomisjuttuun… siis kun se on joka kerta kuin ekaa kertaa tätä konseptia esittelisin, että omat lelut korjataan leikin jälkeen.

  4. Tulin hyvälle mielelle kun luin 🙂 Jos kaikki aina osaisi nauraa itselleen ja kertoisi joskus muidenkin iloksi omaa koheltamista, huomattaisiin, että ihan kaikille meistä sattuu joskus jotain noloa. Sitten ne omat jutut tuntuisi ehkä vähän inhimillisemmiltä, kun ymmärtää ettei ole koheltajana ihan ainutlaatuinen. Oot mainio, harmi kun ei sunnuntaina ehditty jutella!

    t. Noora

  5. vähänkö hieno ninja-paita!!!
    ja hei, kyllä me kaikki muutkin kohelletaan. mä oon onnistunu raapaseen varpaankynnellä kämmenselästä nahkat pois. eikä oo kauaa ku kaadoin pakastevihannekset akselille pöytä-lusikkalaatikko-lattia sen paistinpannun sijaan. ihan muutaman vaan mainitakseni. 🙂

  6. Meidän perheestä puuttuisi paljon iloa, jos me ei kohellettaisi! Ja kuten tiedät, et ole todellakaan ainoa koheltaja!

  7. Ihania paitoja! Ja oi ihana, tuota kirkkokuvaustasi: taisin löytää sielunsiskoni! 😀 😀
    Olen ekaa kertaa siis blogissasi, tervetuloa vastavierailulle!

  8. voi miten nauratti kun luin tätä. näin oikein silmissäni sun kompuroinnit koroissa. 🙂 olet niin hauska ja aito! Suvimaista rehellisyyttä. love it.

    Ansku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s