värikartta

Tällä viikolla Inspiroidutaan jo 150. kertaa!!!
Suurinpaan osaan olen jopa osallistunut!
sivussa tuli olla jonkinlainen värikartta.

Viimeistään siinä vaiheessa kun oma vauva lähtee itse kävelemään tajuaa, että vauva-aika alkaa olla takana päin. Pikku E (sanon edelleen pikku E, koska hän on meidän perheen pikkuinen niin kooltaan kun iältäänkin) otti viime viikolla ensiaskeleensa ja on siitä edespäin iloisena harjoitellut uutta taitoaan (olemme tästä erityisen iloisia sillä mainitulla Pikku E:llä on ylitaipuvat nivelet ja niiden hallitsemiseen on käytetty fysioterapeutinkin apuja).
Vähän haikeana ajattelen ohi kiitänyttä vauva-aikaa, mutta samalla iloitsen hassun hauskasta söpöstä tyttelistä, joka on kuin varkain hiipynyt vauvani vaihdokkaaksi.

Sitä ajattelee ennen äidiksi tuloaan, että mä tulen olemaan sitten sellanen ja sellanen äiti. Sitten kun saa ensimmäisen lapsensa niin huomaa että ei se nyt mennytkään ihan suunnitelmien mukaan.

Sitten saa toisen lapsen ja ajattelee, että no nyt mä alan vähän tajuta tätä hommaa ja että miten sitä olikin niin hysteerinen sen ensimmäisen kanssa ja miten se välillä yhden kanssa tuntui niin hankalalta. Nythän on suorastaan lomaa kun saa olla vain yhden lapsen kanssa esimerkiksi kaupassa.
Kun Pikku E syntyi ja huomasin, että kaikki hyväksi todetut keinot ja olettamukset vauvoista ei välttämättä pitäneetkään ihan paikkansa.
Kuten esimerkiksi se tosiasia, että minä en saa kuin kaljuja lapsia. Pikku E:llä oli syntyessään tukkaa niin paljon päässä, että kun kätilö siitä huomautti ajattelin mielessäni että yritätkö olla hauska?

Sitä piti itseään jo vähän niinkuin äitiyden asiantuntijana, onhan aikaisempaa kokemustakin jo kahden lapsen verran. Tai ainakin minä, siis pidin itseäni. Oli hyvä että sain Pikku E:n kaltaisen lapsen, koska Pikku E on saanut mut ajattelemaan asioita hiukan eri tavalla. Äitiydestä ja ylipäätäänkin. Olen oppinut jotain minuudelle tärkeää.
Tätä kasvua kuvaa hyvin värikartta. Jos ennen oli värikartan toisesta päästä, taitaa sitä nyt olla toisesta päästä. Puhumattakaan niistä varikartoista joita vielä tuleman pitää…

Tästä pitkästä sepustuksesta kumpuaa siis koko aihe ja idea tähän haasteeseen.
Teknisestä toteutuksesta sen verran, että layout on uusimmasta yhteishyvälehdestä.(jos tylsyys iskee niin voit selata lehden ja katsoa jos löydät kyseisen layoutin). Värikartat on K-Raudasta. Lisäksi pari siirtokuvaa sekä teippiä ja tarraa, jotka nyt jättäisin kokonaan pois. (paljastettakoon, että siirtokuvia oli enemmänkin mutta lopputulos oli niin karsea, että raaputtamalla sekä kakspuolisella teipillä sain kuin sainkin ne irti.)

Se on kevättä rinnassa!

sekä vähän myös ämpäreissä ja kuravaatteissa. On sitä myös linnun laulussa. Eilen kuulin mustarastaan.
Ja keittön seinän varjoissa, uusissa turkooseissa converseissa, maljakossa sekä vähän olossakin.
Tänään oli kyllä hyvä päivä. Lapset hyvällä tuulella heti aamusta. Äiti hyvällä tuulella heti aamusta. Näiden päivien voimalla sitä jaksaa ne vähän vähemmänkin hyvät päivät.

Mainokset

4 thoughts on “värikartta

  1. niin se taitaa yks äitiyden parhaita juttuja, et aina voi oppia itsestään uutta… ja uutta muutenkin. hyvä lista 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s