aika

Aika on niin ihmeellinen juttu. Välillä tuntuu että se kulkee todella hitaasti. Tai ei edes kulje vaan matelee paikallaan.

Kuten esimerkiksi tänään. Väsynyt iltapäivähetki. Silmät niin raskaat ettei tahdo pysyä auki, muutama tunti aikaa kunnes isäntä tulle kotiin. Lapset kaipaa huomiota ja itse kaipaisi ainoastaan pientä lepohetkeä edes olohuoneen matolla.
Lapsille piirustusvälineet ja pikku E:lle keittiön kolmas vetolaatikko auki (siis se missä on kaikki piparkakkumuotit, leipomustarvikkeet sekä muut harvemmin käytettävät keittövälineet). Itselle tyyny auringonläikkään lattialle ja lupa laittaa silmät kiinni. Mutta vain hetkeksi. Pikku E herättää lyömällä hellästi (hellästi vaan ei hiljaa) valkosipulipuristimella päähän.

Toisinaan taas tuntuu että mihin se aika oikein katosi?

Kuten esimerkiksi katsellessa näitä kuvia

tai ajatellessa sitä tosi asiaa, että ensi kuussa tässä minun paikallani istuu joku outo kolmekymppinen. (ai hei, se taidan sittenkin olla minä, vaikka sitä on tosiaan aika vaikea käsittää…)

Joskus taas pieni hymy huulilla ajattelee, että on se aika vaan kiva kun se saa lapset kasvamaan. On ajan kanssa samalla puolella ja kiitolliinen ajalle että se kului ja sai olla todistamassa tätä hetkeä.
Ai mitä hetkeä?
moniakin tietty. Mutta eilen päästiin siihen pisteeseen, että osat olivat vaihtuneet.
Ennen Rilli ja Vei hömöilivät naurattaakseensa pikku E:tä ja eilen Pikku E hölmöili naurattaakseensa Rilliä ja Veitä. Ja melkoisen hyvällä menestyksellä. Pienillä teoilla saadaa joskus aikaan suuria.

Välillä toivoo että aikaa voisi kiirehtiä. Kuten esimerkiksi silloin kun tiedossa on jotain oikein herkullista. Varsinkin jos on jo käyttänyt kaiken tarmonsa ja energiansa itsensä hillitsemiseen. ”voidaanko me nyt heti jo saada?”

Sitten elämässä on myös niitä hetkiä kun tosiaan toivoo ajan pysähtyvän. Että muistaisi hetken.
Pysäyttää ja tallettaa se hetki jonnekkin, missä sitä voisi säilyttää ja siihen palata kun siltä tuntuu.

Aika on kyllä ihmeellinen. Vaikea ajatella millaista olisi jos aikaa ei olisi.
Pitäsi ollaa kiitollinen siitä että on aika ja käyttää se aika joka on, niin hyvin kuin taitaa.

Ehk’ ei se loppujen lopuksi olekkaan maailman loppu että tulee ensin kolmekymppiseksi, sitten nelikympiseksi, sitten….

Mainokset

4 thoughts on “aika

  1. ihania kuvia! kyllä se pikku E:kin rupee oleen jo aika iso E! 😉
    tänään toivoisin ajan menevän nopeasti. oon itse kovin tukkoinen ja väsynyt ja J:llä on illalla vielä kokous. minä ja touhukas neiti S siis koko päivän iltaan asti kahdestaan…

  2. I’ve thought about it, too… Time … The first year with Fe was like a small eternity, and with Sisie, it’s felt like mere seconds…. Time flies when you’re having fun! 30 is good, and 40 better, and by the time we’re 80, we’ve hopefully figured it all out! 🙂

  3. ihan samoja ajatuksia täällä. kun vain osaisi käyttää tuota aikaa fiksusti, keskittyä tärkeisiin asioihin ja ennemminkin hallita aikaa kuin olla sen orja. ja joissain tilanteissa täytyy muistaa myös antaa ajan parantaa!

    toivotan meille hyvää ja kivaa aikaa pienten lasten kanssa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s