täydellinen päivä

Tai on niitä ollut parempiakin. Ainakin kai. Muistaakseni.
Sitä ajattelee, että kyllä mä tän hallitsen. Kodin ja lapset, yksinkin ehkä viikon jos on pakko.
Ja nyt on pakko. Täytyy tunnustaa, että näin kahden ja puolen päivän jälkeen, en niin hyvin.
Meillä on ollut tänään kaikkea mukavaa tekemistä. Ollaan oltu jätsikillä ja Hesburgerissa, ostettu uudet uimakalsarit ja herkkuja jälkiruuaksi. Ainoa vaan, että tänään se kaikki mukava tekeminen oli väärää mukavaa tekemistä ja olisi pitänyt olla jotain muuta.
Jos näitte tänään kauppakeskuksessa äidin, joka näytti aavistuksen hämilliseltä ja nololta pitäessään kiinni 5-vuotiasta raivoavaa poikaa, niin se olin sitten minä.
Naapuritontilla alkoi tänään paalutus. Aika jännittävää.

Varsinkin jos sattuu nukkumaan päiväuniaan parvekkeella.
huokaus.

Olin suunnitellut rauhallista iltaa Jane Austinin, ruissipsien, dipattavien kasvisten sekä omena fruityn seurassa.
Sen sijaan sainkin muuta tekemistä.

En oikeastaan tiennyt, että näinkin voisi käydä. Molemmat ovet tipahti samalla kertaa. Isäntä jossain kaukana ja lapset nukkumassa.
Onni onnettomuudessa. Satumme asumaan talossa, jossa on 24h vahinkopäivistys. Harmi vaan ettei päivystäjä voinut tehdä muuta kun laittaa kiireellisen viestin aamun huoltomiehelle.
Pakkanen on tuntunut kovin tylsältä, mutta nyt yhtäkkiä se alkaa tuntua siunaukselta. (sinne vaan parvekkeelle pakkasesta pakkaseen ruuat)


Etten nyt täydellistä vääryyttä tekisi tälle päivälle, niin meidän pikku E, joka kärsii -tai ei kärsi- yliliikkuvista nivelistä on tänään seissyt ilman tukea (tosin aika pieniä aikoja).
E:n mielestä se on niin hauskaa, että ihan naurattaa.
Toisaalta en kyllä ihmettele. Muakin hymyilyttää kun katsoo kahta isompaa sisarusta, jotka on vähintäänkin yhtä innoissaan jotka jaksavat kehua, kannustaa, hymyillä sekä taputtaa pikku E:lle ja tälle uudelle taidolle.
Sanon sen nyt tässä, että kyllä on mieletöntä kun on isoja sisaruksia!
Joskus suren sitä, että en voi samalla tavalla antaa huomiota kaikille kolmelle, kuin silloin muinoin Rilille. Mutta eipä oo yhtään vähäisempää pikku E:llä, jolle huomiotaan osoittaa yhden (kahden) rakastavan vanhemman sijasta neljä rakastavaa perheenjäsentä!

Että tästa päivästä huolimatta ja sen takia, olen kyllä kiitollinen ja onnellinen siitä kaikesta mitä mulla on ❤

Mainokset

13 thoughts on “täydellinen päivä

  1. Kiitos!
    ette tiedä miten tarpeeseen tuli.
    onneks sain tilittää sille parhaalle kuuntelijallekin joka ymmärtää eli birkille ❤

  2. voi että kulta! halauksia sinne sylikaupalla! ihana postaus, ihan kyynel silmässä täällä luin sitä. pus.

  3. tultais piristämään teitä jos oltais jo siellä! siis miten molemmat ovet voi pudota??? kuulostaa joltain semmoselta, mikä voi tapahtua vaan sulle… (vrt. BÖÖ ja moppiämpäri…). klikkailin tota jääkaappikuvaa kun halusin tutkia mitä teiltä löytyy jääkaapista :D!

    ❤ näkemisiin pian toivottavasti! tuutteko ens viikolla T:n synttäreille?

  4. mä mietin just ihan samaa, et vaan sulle voi tapahtua tämmöstä! 😀 sorry, sua ei kyl varmaan paljon naurattanu…

  5. Voi ei! Parempaa tätä päivää sinne!!!
    Oma mies on reissussa suurimman osan ens viikkoa ja olin ajatellut selvitä kotona. Tän jälkeen aloin kyllä miettiin, että vieläköhän saisi junalippuja mummilaan, vaikka se hiihtolomaviikko onkin. 🙂 Munkin taktiikka on järjestää paljon menemistä niiksi ajoiksi, kun O on työmatkoilla, mutta eihän sekään aina toimi, yleensä sentään onneksi.

  6. Mä en varmaan selviis viikosta yksin kahdenkaan kanssa. Sä oot mun idoli!
    Ja jos jollekin muulle kun sulle, niin varmaan mulle vois käydä just samalla tavalla. Oon oikea onnettomuusmagneetti. Jos lohduttaa niin mulla oli myös ankee päivä eilen! Tsemppiä ja haleja!

  7. Mä *niin* tiedän mitä on viikko kolmen pienen kanssa! Mutta nyt sitten jo 8-11 -vuotiaitten kanssa on ihan eri juttu. Tsemppiä…! Ja järkytkin jutut muuttuvat ajan kanssa vaan hauskoiksi anekdooteiksi, niinkuin sekin kerta kun jääkaappipakastimen ovet tipahtivat… 😉

  8. Voi Suvi! Kaikkea sattuu ja tapahtuu, ja tietty juuri sillon kun miestä ei ole mailla eikä halmeilla. Mua nauratti tämä surkuhupaisi tarina, mutta samalla en uskaltanut nauraa kun mietin, että varmaan olisin itse vääntänyt itkua viimestään tossa vaiheessa kun ovet hajosi lattialle.
    Voimia ja rutistus. Olet superäiti! Nimimerkillä mies matkusteli KOKO AIKA kun E oli pieni, mulla ei ollut kavereita, eikä perhettä lähellä. Meinas hermo mennä. Mutta siitäkin selvittiin hengissä. 🙂

    Ansku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s