Mä oon kyllästynyt mun blogin ulkoasuun ja yritän etsiä itselleni sopivaa. Mä en osaa tehdä itse, joten varautukaa siihen että blogi on eri näkönen joka kerran kun täällä vierailette, ainakin siihen asti kun löydän jonkun mikä olis kiva ja mihin en kyllästyis ihan heti.
Meillä sairastelu jatkuu. Pikku E on kipeänä ja mulla on niin kipeä kurkku että tuntuu kun siellä vähintäänkin asuis kaktus tai sirkkelinterä.
Vähän aikaa oltiin tänään kuitenkin pihalla. Oli pakko. Muuten tulee ihan hulluksi kun ollaan vaan kotona.
Kuvassa on vauva vaahteranlehti, joka itki kun ei vanhempiaan löytänyt lehtien seasta. (vaan löytyivätpäs sitten vihdoin kuitenkin!)
Keräsin näitä ihania syksyisiä vaahteranlehtiä ja Lilla a:n innoittamana väsäsin oveen niistä kranssin.
Ihan ei kranssin näköistä tullut, mutta syksyinen ainakin. Brkin sanoi että ihan hieno on 🙂
***Käytin lilla a:n tapaan helmiä noin joka neljännen lehden välissä. Pujotin lehtiä rautalankaan aina muutaman oikein päin ja muutaman väärinpäin, sitten puisen helmen ja sama juttu uudestaan. Lehtiä mulla oli tosi paljon ja helmiä olis saanut olla ehkä useammassakin välissä. Lehdet meni niin tiiviiseen kasaan. Noin tunti meni pujotellessa (samaan aikaan Rilli rakensi legoilla ja Vei leikki Maisan talolla). Kuva on paras mitä pimeässä rapussa saa otettua kello puoli kahdeksan.***
Isi oli illan poissa ja kun lastenohjelmat kuudelta loppui oli Rilli tylsistymiskuoleman partaalla ja sitä suureen äänen valitteli. Olisi halunnut saunaan ja kylpyyn mennä, mutta en lähtenyt sitten saunaa tyhjentelemään. Sinne on kerääntynyt yks sun toinen tavara vähäisen käytön ja muun kodin tilan puutteen myötä. (lue: toinen varasto alias kaaos)
Onneks mulla muistui mieleen lapsuuden pukuleikit!
Meillä oli oikeestaan semmoinen purnukka, mihin äiti oli kirjoittanut erilaisia tekemisiä semmosille pienille paperilapuille, kun valiteltiin ettei oo mitään tekemistä, sanoi äiti: ’mene nostamaan purnukasta lappu ja tee sitä mitä lapussa lukee’. Lapuissa oli mm. seuraavanlaisia tekemisiä: leiki paperinukeilla, mene vaahtokylpyyn, leiki pukuleikkiä”. Ainakin nuo kolme muistan selvästi.
Kaivoin esille jotain huiveja ja semmosia vaatteita joita ei käytetä. Ja ei kun hauskuus alkakoon! Tunti vierähti oikein mukavasti tai sanottakoon että hauskasti ja sitten olikin jo aika syödä iltapalaa.
Saanko esitellä: Herra Rouva Marjapensas ja hänen uskollinen ystävänsä Röllin hikisukka.
Täältä virtuaalista vertaistukea kurkkukipuiselle.
Pukukuvat on aivan hulvattomat, voin kuvitella miten hauska leikkikin on ollut! 😀
Kun meidän lapset oli pienempiä ja isi illan pois kotoa, leikittiin usein piilotusta / ”nallenmetsästystä”: lapset valitsivat tavaran, vaikkapa kumpikin oman unikaverinsa, jonka äiti piilotti. Sitä sitten etsittiin, joskus myös taskulamppujen avulla pimeässä ja/tai Vaaleanpunainen pantteri -musiikin soidessa. Kannattaa kokeilla 🙂
Kiitti PiaK vertaistuesta ja hyvästä ideasta!
Lisaa lappuihin viela muutama (teidankin) suosikki:
– matka Kiinaan (lentavalla matolla)
– luetaan kirja takaperin
– paperilautasesta naamari
– peilin aaressa: miten monta eri ilmetta?
– lattiaan ei kosketa!
Ja niin edelleen. Hauskoja hetkia! 🙂 ❤
loistavaa Auli!
Olipas taas hauska postaus, vaikka on tosi ikävää, että sairastelu jatkuu. Nuo pukukuvat on ihan hulvattomia! (Muistatko, että Hemppa järjesti asiat aina niin, että sai valittua sen vaahtokylvyn?)
Kiva, että perinteet jatkuvat! Ja Auli muisti monta, mitä minä en olisi enää muistanutkaan.
Täytyypä katsoa, jos saisi vielä taiottua noin hienon lehtikranssin.
Tehdään mammaklubissa joskus tuollainen purkki – jokos, please!!!
Hei, tehdään mammaklubissa joskus tuollainen purkki!!!
Hyvä idea Pamela! ehdottomasti tehdään. Lapset saa sitte kertoa lempileikkejään jos sieltä saatais joitain ideoita.
Tsemppailkaa! Meilläkin sairastellaan ja se on tuskaista!