Rilli satutti eilen huulensa riehuessaan meidän sängyllä. Hammas osui huuleen, huuli turposi ja vertakin tuli vähän. Se oli ikävä juttu.
”Pieneen” liioitteluun taipuvaisena Rilli piti rättiä suun edessä koko illan eikä iltapalan syömisestäkään tullut oikein mitään. Siihenkin vielä empatia äitinä riitti, mutta kun oli aika mennä iltakakalle ei siitäkään tullut mitään.
Ai miksi? no siksi että huuli on kipeä. No miten se sitten siihen vessaan menoon vaikuttaa (käsitääkseni siinä käytetään aivan muita ruumiin osia)? No tietysti siten, että kun pitää rättiä suun edessä ei voi samalla lukea kirjaa, koska kirja voi pudota ja jos taas ottaa rätin pois suun edestä, niin huuleen sattuu.
Yritin varovaisesti (ja ”hieman” huvittuneena) kysyä että eikös kakalle sitten voi mennä ilman kirjaa?
No ei tietenkään. (eikä mennyt)
Voiko tommoista poikaa yksinkertaisesti olla rakastamatta?
lapset nukkuu 
Aivan loistavaa toi Rillin logiikka! Mä rakastan tota poikaa ainakin 🙂 terkkuja toipilaalle ja äidille jaksamista!
Odottelen scrapbook-sivua tästä aiheesta 🙂 Ja naureskelen, koska kuulostaa niiiiin tutulta 🙂
ootko aatellu koskaan et kirjoittaisit kirjan Rillin tempauksista ja sanomisista? 😀 mä ainakin ostaisin sellasen! hauska poika! ja myös jään oottaan skräppisivua aiheesta. ”kakalle ei voi mennä, kun huuleen sattuu.” (hihittelee)
nama Rilliin liittyvat postit saa mut aina nauramaan. hauska poika! 😀
:D. voi elämä. nää on niin hauskoja (vaikka tiedän kokemuksesta että kun vessajutuissa alkaa temppuilu se kyllä juuri silloin ärsyttää hulluna!). hyvä että kirjaat ylös teidän mainiota meininkiä. tää sun on myös pakko skräppää!
Eikä! On tuo sitten vekkuli poika tuo Rilli 🙂
Hyvät naurut saatiin täälläkin päässä! Kannatan Elinarskun ajatusta kirjasta – ja muiden ehdotusta skräppisivusta. Sehän on suorastaan must!