Tämän viikkoisessa Inspiroidu-haasteessa kysyttiin että ollaanko kartalla?
Mun mielestä mä olen yleensä hyvin kartalla ja vaikkei navigaattoria olekaan, löydän yleensä aina perille ilman suurempia ongelmia.
En oikein ole keksinyt mitään aihetta tähän haasteeseen, kunnes tänään muistui mieleeni kahdeksan vuoden takainen mukava reissu ystävien kanssa itä-Eurooppaan.
Voin rehellisesti tunnustaa, että vaikka yleensä hyvin kartalla olenkin niin kyseisellä matkalla ”hieman” eksyin kartalta ja reitiltä sivuun. (enkä edes huomannut sitä ennen kun oltiin ”hukassa” tai tarkemmin sanoen Valkovenäjällä)
sivusta tuli aika sekava, mutta siitä on yksinkertaisesti pakko pitää koska sen tarina on niin helmi ja myös muistot kyseiseltä matkalta.
lapset nukkuu 
+hihittelee+ Aivan iiiiihana!!!! Haluaa kombin heti nyt :). Tuollainen reissu kyllä onkin paras mistä on tuollaisia muistoja. Aina on kiva kun sattuu ja tapahtuu.
hiihihih! tykkään! hyvät kuvat, tarina tietenkin myös. sopivaa sekavuutta sivussa!
Olisitkos tullut tätä sivua tehneeksi ilman haastetta? Hyvä siis, että tuli! Kuvat on niin koko reissua kuvaavat 🙂
Hih, mikä mahtava matkatarina 😀 Ja sivun ”sekavuus” ja eloisuus sopii just passelisti tähän aiheeseen!
Toi kartanluku on kyllä legendaarinen, sevehdottomasti ansaitsu tulla skräpätyksi. Sivu on hauskan kaaosmainen, mutta sopii aiheseen. Tykkään myös otsikon erilaisten kirjaintarrojen yhdistelmästä.
Ihana! Minä olin samoihin aikoihin junamatkalla Baltian läpi Puolaan ja muistan, miten juna peruutti keskellä yötä pikku kylien asemille, kun raiteilla oli lehmiä. Harmi, että ei ole karttaa tallella 🙂 Sympaattinen, elämänmakuinen sivu!
heh! muistan, miten valkovenäjän tullimiehet yritti solkata, että passin lisäksi tarvitaan viisumi, vaikka me oltais vaan haluttu tehdä uukkari siinä raja-aseman pihalla…
Siis ei voi muuta kun nauraa kun taas lueskelin tata helmea! Ihana otsikko – joka naurattaa joka kerran kun naen sen tai ajattelen sita… (Tai kun uutisissa tulee juttua Belarussista…!) Oot helmi kylla itsekin. ❤