Oltiin viime viikon alussa viettämässä perheiltaa HopLopissa.
Oli aika mukavaa vaikka Vei sitten tuliaisiksi saikin oksennustaudin. Eipä se kyllä toisaalta ihmetytä kun kaikki täytyy aina laittaa suuhun kivet ja männynkävyt, radiopuhelimet (kuten tässä tapauksessa) ja ties mitä muuta.
Siinäpä se viikko sitten vierähtikin. Onni onnettomuudessa kuitenkin. muut säilyivät terveinä.
Olen tässä epäillyt että Rillillä on siitepöly allergia. Lähetin pojan isin kanssa terveyskeskukseen kun silmät oli sen verran pahan näköiset. Lääkäri sanoi että ei se silmätulehdukselta vaikuta mutta ei kyllä allergialtakaan kun ”ei siitepölyä vielä niin paljon ole ilmassa.” (mikä se keltainen verho sitten on joka peittää auton konepellit ja ikkunat? täytynee mennä allergialääkärille)
Ulkona on silti kiva leikkiä. Kaikesta huolimatta.
Äitienpäivänä Rilli poimi pienen kimpun ”valkovuokkia” äidille ja voi kun sydäntä lämmitti. Voiko olla hellyyttävämpää näkyä kun innostunut 3-vuotias pojankoltiainen joka on just käynyt ihan itse poimimassa kimpun omalle äidilleen? Mummikin sai ja oli oikein iloinen.
Tämä viikko on hurahtanut paremmissa merkeissä ja on jo lähenemässä loppuaan. meillä oli perinteinen musku jossa juhlittiin synttäreitä ja tänään vietettiin mukava päivä serkun kanssa leikkien. Ei ole ulkonakaan hullummat ilmat ollut.
neiti huimapää on innostunut laskemaan liukumäestä. (ei oo muuten mikään pieni liukumäki)
Rilli moottoripyörä valmiina lähtöön. (seurattuaan ensin kohtuu tiiviisti kahden moottoripyörän ja moottoripyörämiehen lähtöä noin metrin etäisyydeltä ja kyseltyään monia mielenkiintoisia ja vähemmän mielenkiintoisia kysymyksiään moottoripyörämiehiltä.) ”kuuluks tost sun moottoripyöräst tosi kova ääni?” ”aika kovaa, oho!” ”onks sul suojalasit? täytyy olla suojalasit jos ajaa moottoripyörää.” ” onks sulla tommonen kypärä” jne. jne.
Sorry about those allergies! They must be bothering him. Try not giving him apples and pears (cross-allergens of birch pollen). It helps with me, a little.
Ihania kuvia taas kerran ja kiva kuulla kuulumisia. Ikävä on 😦
ihanaa nahda ja lukea kuulumisia! ja ihanaa, etta pian nahdaan teidat kaikki! muksut kun nayttaa kasvavan ihan silmissa (siis, kuvissa…) ja tulevan enemman ja enemman sukuunsa – niin huimapaisyydessa kuin kysymyksissa… 🙂
Kiva kun perinne jatkuu ja saat ”valkovuokkia” äitienpäivänä. Minulta jäikin sattuneesta syystä tänä vuonna väliin…
Lapset on edelleen ja aina NIIN suloisia!
Uskomaton kuva Rillistä toi metsämökötys.