vitsejä ja kiipeilyä

En tiedä liekö kevättä rinnassa vai kesääkö jo, mutta Rilli on viime aikoina kunnostautunut kertomalla vitsejä sekä hauskuuttamalla erilaisilla asusteilla ynnä muilla.



Rillin vitsit on sarjassa ’vähintääkin outoja’ mutta eihän siinä oikein voi olla nauramatta kun toinen hirnuu vieressä aivan täysillä. 🙂
(tietty jos samat vitsit kerrataan kymmeniä kertoja esimerkiksi 10 minuutin automatkalla, voi hymy hieman hyytyä matkan viimeisten metrien aikana)

Naurun lisäksi ollaan kyllä saatu vähän uhma-tuhmaakin, mutta se kai kuuluu asiaan.
Edellä mainittujen lisäksi viimeisten viikkojen aikana ollaan kuultu lähes kyllästymiseen asti sanoja MIKS? MISSÄ? MIKÄ? MITÄ? jne. (oih ja voih sitä kysymysten tulvaa ja kaikkeen pitäisi olla vielä jonkinnäköinen vastauskin. yleisin kuitenkin vastauksista lienee ”siks kun siin on niks”)

Huomasinpa tuossa taas lauantaina, että Rilli on kyllä (sen lisäksi että orjallisesti noudattaa) melkoinen poika luomaan itselleen erilaisia rutiineja.
Tämä piirre on kyllä mestarissa ollut aivan vauvasta lähtien.( Auta armias jos rutiineista poikettiin, kyllä kuului ja kauas.)
lauantaina oli taas tukanleikkuun aika ja vaikka kerta oli isän ostamalla koneella vasta toinen, oli nyt jo välttämätöntä lukea leikkuun aikana tatu ja patu työn touhussa kuten edellisellä kerrallakin ja luultavasti myös (tukanleikkuun yhteydessä) aina hamaan tulvaisuuteen asti.

Mitä taas tulle pikku neitiin, eipä kotona juuri ole paikkaa mihin hän ei pystyisi kiipeämään.
Apina mikä apina. mutta syötävän suloinen sellainen.
Uusi sanakin on opittu ja se on mmmmmmmitä?

(jäätelöäkin on maisteltu kuten kuvasta näkyy)

Muuten kevät alkaa olla jo aika pitkällä, nurmi vihertää, kukat kukkii ja silmut puissa on jo aika suuria. Päästiin pitkästä aikaa Birkin kanssa treffeillekin lauantaina ja aijjai että oli ihanaa!!