Tällä viikolla Rilliä nauratti Siskonmakkarat sekä pierulaulu. (eikä niin vähää naurattanutkaan, ei sitä oikein muistanutkaan miten hauska nimi on siskonmakkarat.)
Vei on kuumeillut vaihtelevalla menestyksellä 38,4-39,6 välillä. Oksennettukin on ja käyty kertaalleen lääkärissä.
Ollaan käyty puistossa huonolla menestyksellä, oli aivan sairaan kylmä vaikka aurinko paistoikin ja noin 15 minuutin jälkeen lapset oli valmista kauraa. Harmi vaan että mun avain oli unohtunut kotiin.
Onneksi mummi ja ukki asuvat suht lähellä. Saatiin ruokaa, lämmintä ja ukki kävi hakemassa Birkiltä avaimen töistä.
Yhtenä päivän huomasin että lapset oli vaihtuneet possulapsiksi. (sikamaiset vanhemmat selittänee…)
Kevään kunniaksi perheillassa istutettu kolme auringonkukan siementä. (ja joka päivä katsottu josko olisi auringonkukkia näkyvissä. ei vielä. kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä)
Hankittiin uusi hylly lastenhuoneeseen Ikeasta. Rillin kanssa koottiin hylly, vaihdettiin järjestystä ja kärrättiin Vei samaan huoneeseen. Rilli oli oikein oiva apuri mitä nyt välillä revinkin hiuksia päästäni. Riemulla ei kuitenkaan ollut rajoja kun Rilli sai olla virallinen puutappien-laittaja ja vatupassinpitäjä. (ei sillä että sitä olis tarvittu…)
Kevättä rinnassa ja korvissa.
Välttämättömyyden pakosta vietetty kotipäivä ja rakennettu palapelejä.
Kiitos taas näistä! Erityisesti possulapset ja vatupassinpitelijä nauratti. Kaikkea te taas olette ehtineet. Ikävä 😦
Voi miten minunkin tuli ikävä teitä kaikkia. Siskonmakkarat ja vatupassinpitelijä naurattivat täälläpäin. Ootte te vaan niin mainioita koko joukko!
Ihan kuin tuntisi nämä teidän lapset, niin kivasti kirjoitat 🙂
vai että on vei päässyt oikein lastenhuoneeseen asumaan! toivottavasti siirto meni/menee mutkattomasti. tämä uusi järjestely tarkoittaa sulle mahdollisuutta lukea taas sängyssä iltaisin – mä kovasti odotan kans sellaisen ajan saapumista. siihen kyllä menee vielä moooonta kuukautta. hyvää loppuviikonloppua.
Pia K, kiva kun tykkäät.
Ja Lintsi, ei kai tämmöset vaihdot koskaan ihan mutkattomasti mene. kyllä se totuttelua vaatii. Aamulla olin ihan kypsänä kun Vei heräs puol kuudelta ja herätti myös veljensä. Arvaa onko täällä nukuttu enää kuuden jälkeen silmällistäkään? EI. 🙂
he he, two little piglets…
porsaita aidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki. niin tekin! mutta niin sopoja nassuja, etta sydanta hehkuttaa ihan viimeisen paalle. kiitti kun jaksat kirjoitella kuvien kanssa – mutta erityisesti, etta jaksat. lapsia. elamaa. mukavaa. 🙂