tarina

olen osallistunut Jessica Spraguen internet kursille Stories in a Hand. Kurssi on ollut erinomainen ja mulla on kädet ja aivot täynnä erilaisia tarinoita elämästä. on vaan tosi vaikeeta löytää aikaa kirjottaa niitä ylös…

älkää välittäkö en edelleenkään osaa pilkku sääntöjä enkä kielioppia. mun lukion äidinkielen opettaja (joka oli muuten loistava) sanoi aina että sun täytyy opetella ne.
ja nyt aion niin tehdäkin… ei näistä muutan mitään tolkkua saa.

Tapahtuipa eräänä iltana kerrostalokolmiossa, kotona. Näytös näytellään ison ruskean puisen ruokapöydän ääressä (pienen pojan istuessa omalla pähkinäisellä pienenpojan tuoliksi muuttuneella edesmenneellä syöttötuolillaan), sekä pienessä vessassa. vessasta siirrytään erinäisten viivyttelyiden jälkeen näytöksen jälkimmäiseen puoliskoon, joka näytellään pienen pojan huoneessa, jonka ikkunoihin on ripustettu sinisen punaiset kissaverhot ja joka on pullollaan jos jonkin näköisiä ja kokoisia autoja. huoneessa on myöskin sänky (sellainen pienelle pojalle sopiva), hoitopöytä (joka toimettomana odottaa aikaa parempaa ja allekirjoittaneen voiman ponnistuksia saattaakseen sen seuraavalle tarvitsevalle) jonka nokassa keikkuu pieni punaisena hohtava kummitus yölamppu. (eihän se tietenkään aina vaan loista, mutta yöaikaan kylläkin sen ollessa päällä)
Ja jos halutaan olla aivan tarkkoja, näytös näytellään lähes joka ilta tismalleen samanlaisena, ainakin tässä marraskuussa vuonna 2008.

Pienen pojan äiti sanoo hyvin määrätietoiseen sävyyn, että nyt on tullut aika syödä iltapala, kerätä lelut, mennä hampilampipyykille ja sitten nukkumaan.
Samaan hengenvetoon samainen äiti kysyy, että mitä pieni poika tahtoisi iltapalaksi? varovaisen toiveikkaana, josko tämä ilta toisi muutosta käsikirjoitukseen, ja pieni poika haluaisikin jotain täyttävää ja terveellistä, kuten esimerkiksi puuroa. (tätä on yritetty tarjota kerta jos toinenkin, mutta melkoisen surkealla menestyksellä) Mutta koska käsikirjoituksesta ei niin vain poiketakaan (kukapa sellaista nyt edes haluaisikaan sellainen sekoittaa vain päätä ja ajatuksia ja sen sellaisia), pieni poika haluaa iltapalakseen ’kurttia’! eli siis jugurttia. (tähän kelpaa onneksi melkein mikä tahansa jugurtti).
Äidin puuhaillessa keittiössä pieni poika kiipeää valtaistuimelleen odottamaan ja pian äiti jo kiirehtiikin paikalle jugurtti ja lusikka toisessa ja sininen kaukalonmallinen ruokalappu toisessa kädessä.

Jugurtin hävittyä, tai vaihtoehtoisesti pienen pojan kysyessä otetaanko jotain muuta, äiti kysyy että mitä muuta sitten otettaisiin johon poika vastaa että ’ilman muuta!’, ja että ’otetaanko leipää? (pieni innostunut kuiskaus) JOOO!!’ (siis edellinen lause on kokonaisuudessaan pienen pojan suusta, tässä kohtaa äiti harvoin saa suunvuoroa)
Pojan hypittyä pöydässä ja poissa, pöydässä ja poissa muutamaan kertaan, äiti saattaa vähän hermostua ja sanoa että ’nyt syöt kerralla ja sitten et enää syö onko selvä?!’
Johon pieni poika toteaa, että ’olen jo valmis ja ota tämä pois’ (nykien samalla tuskissaan sinistä ruokalappuaan). pienen pojan kunniaksi täytyy todeta, että ruokalappu (yleensä) päätyy tiskipöydälle, niin kuin on opetettu, hienosti ja kuuliaisesti.
(leivän kuorilla harvemmin on yhtä hyvä onni. Siinä ne nököttävät vielä aamullakin jos äiti on ollut illalla kovin laiska ja väsynyt)

Ja sitten onkin aika siirtyä hampilampipyykille, siihen pieneen jo mainittuun vessaan. Tässä osassa äiti siirtyy taka-alalle huolehtimaan siitä toisesta ja isi siirtyy parrasvaloihin pienen pojan seuraksi.

(mutta koska isin ollessa joskus iltaisin harjoituksissa tai kannustamassa erästä tiettyä mustavalkoista joukkuetta voittoon turkuhallissa, on allekirjoittanut toiminut joskus sijaisnäyttelijänä tässä näytöksen osassa ja osaa sen takia kertoa siitä pääpiirteet)

ensimmäisenä hyllystä otetaan hammastahna (tai siis ihan ensimmäisenä pieni poika laittaa vessaan valon tietenkin, sekä pöntön kannen alas, jotta vanhemman on siihen hyvä istahtaa), joka ojennetaan pienelle pojalle. samaan aikaan vanhempi (yleensä siis isi), ottaa lasihyllyltä peilin edestä oranssista mukista kaksi hammasharjaa, verraten pienikokoisia, toisen oranssin toisen punaisen varustetuin sekalaisin hahmoin jotka ovat peräisin mitä ilmeisimmin Nalle Puhista. Toinen harjoista (siis se oranssin värinen), on hieman epämääräisen näköisesti purtu lähes käyttökelvottomaksi, kun taas toisen (siis sen punaisen värisen) voi ilman suurempia ponnistelujakin havaita hammasharjaksi ja vieläpä sangen hyväkuntoiseksi sellaiseksi.
Pieni poika ottaa hammastahnan käteensä katsoen korkin saranapuolta, kysyen ’tästäkö’, johon vanhempi toteaa että ’ei’, jonka jälkeen pieni poika kääntää tuubin oikein päin ja kysyy, ’tästäkö?’ jonka jälkeen avaa hammastahnatuubin oikeasta kohdasta, sipaisee peukalollaan korkkia, josta peukalo viedään kielelle, sitten sanotaan asiaankuuluvasti ’njam’ (tai sellaiselta kuulostavaa nam-ääntä)
Kun pienet kokkareet tahnaa on yhteisvoimin pursotettu kummallekin harjalle, odottelee pienen pojan omatoimisen harjauksen ajan vanhempi hetken, samalla autellen päivävaatteiden riisumisessa. (ainakin suurimpien)
Hetken kuluttua pieni poika laskee kymmeneen (aah, siunattu kymmenen, jota ilman meillä tuskin toimeen tultaisiin…), jonka jälkeen on vanhemman vuoro harjata sillä punaisella harjalla, ensin alhaalta sitten ylhäältä sitten irvistäen.
(tässä vaiheessa, yleensä se toinenkin on kontannut itsensä vessaan ja saanut oman harjan suuhunsa.)
Käsikirjoituksen mukaan tässä kohtaa , heti hampilampipyykin jälkeen pienelle pojalle laitettaisiin vaippa (tämä pieni poika ei ole vielä yökuiva, asiaa ei mitenkään auta vesimuki, joka on olennainen osa tämän näytöksen grand finalea) ja yökkäri. Tässä kohtaa näytöstä päähenkilö usein kuitenkin osoittaa improvisointi taitojaan, sekä esittelee vanhemmilleen mahtavaa taidonnäytettään vitkutella sietämättömyyteen asti, kuten myös taitoaan päättä omasta puolestaan. Maanittelun, kiristyksen ja uhkailun avulla (onneksi näitä ei kuitenkaan ihan joka näytöksessä tarvita), jokaisessa näytöksessä on onneksi tultu siihenkin kohtaa, jossa on aika lukea iltasatu.
Iltasatu-kohtaus vaihtelee vähän kirjasta riippuen. Voisin todeta että onneksi, muuten voisi tähän näytökseen tulla melko puinen sivumaku.
Näytöksen hiljalleen saapuessa ehtoopuolelle, on tullut iltarukouksen aika. Pienen pojan tehtävänä on haalia puuttuva vanhempi sekä se Toinen kerrostalokolmion muista siivekkeistä pienen pojan huoneeseen.
Näytöksen henkilöiden saavuttua yhteen pienen pojan huoneen lattialle, on aika sammuttaa valot, sekä laittaa haamulamppu hohtamaan haamun päälakea taputtaen (tähän kuuluu olennaisesti myöskin erinäinen töpselin irrotus ja uudelleen kytkeminen). menestyksekkään valoshown jälkeen, pieni poika toteaa että ’ensin isi pitää ja sitten pietari!’
Rukouksien lomassa tulee pienelle pojalle erinäisiä kehotuksia vanhempien taholta, olla ja käyttäytyä kunnioittavasti (mistä sitä koskaan kaikkia sääntöjä muistaa saatika jaksaa noudattaa kun rukouksia yhden sijasta onkin kaksi). varsin hyvinhän se kaikesta huolimatta yleensä menee, liekö ahkeran harjoituksen tulosta…
Grand finale on nyt käsillä ja se alkaa pienen pojan juoksemalla pienen käytävän päähän olohuoneeseen varpaat läpsyen, ja heti kohta juokseminen takaisin samaista käytävää (varpaat edelleenkin kovasti läpsyen). läpsytyksen pysähtyessä pienen pojan huoneen kynnykselle josta ponkaistaan pieni ilmalento, huoneeseen polvilleen alas laskeutuen. Hyppy, on tästä hurjasta tempusta yleisesti käytetty termi.. hyppyä seuraa lukuisten pusujen ja pusupärinöiden saattelemana hyvänyön toivotus toiselle vanhemmalle, sekä sille Toiselle. Siis pikkusiskolle. Toinen vanhemmista taas jääkin istumaan pienen pojan sängyn viereen lattialle, pienen pojan kiivetessä syliin, pidellen toisessa kädessään valkoista rättiä ja toisessa vihreäkorkkista vesimukia, jossa on sammakon kuva. Yleensä sangen jalomielisesti, poika antaa toisen vanhemman pitää jompaakumpaa, rättiä tai mukia (mielummin rättiä, koska muuten sen kulma helposti ajautuu suuhun ja siinä vaiheessa kun unen pitäisi tulla on valkoisen rätin kulma jo niin märkä että pieni ääni huutaa huoneestaan ’haluun uuden rätin ja peitto!’ vaikka tässä vaiheessa siis pitäisi jo olla höyhensaarilla seikkailemassa). Hetken pieni poika ja toinen vanhempi istuskelevat sylitysten, milloin keskustellen kauhistuttavasta myyrästä tai jyrisevästä lumiukkosesta milloin taas hiljaa selostaen paloauton, autonkuljetusauton, postipateauton, parkkitalon, ruohonleikkurin, mopon sekä kypärän nukkumista.
Pienen hellittelyhetken jälkeen, laskee pieni poika sekä toinen vanhempi yhteisvoimin kymmeneen (jälleen kerran, meidän pelastus!), pienen pojan asettaessa rätin sänkyyn vasemmalle ja vesimukin oikealle puolelle omaa tyynyä. Pienen pojan kömmittyä sänkyynsä, toinen vanhempi kertoo vielä pienelle pojalle että tämä on rakas, antaa pusun (tai useampia), peittelee ja silittää vielä viimeisen yhdestä kymmeneen pituisen hetken (yleensä tämä viimeinen kerta on huomattavasti muita laskukertoja nopeampi) ja jättää pienen pojan nukahtamaan itsekseen. satunnaisia huuteluita saattaa vielä huoneesta kuulua, yleisön jäädessä istumaan hiljaisuuteen näytöksen esirippujen sulkeutuessa.

Advertisements

4 thoughts on “tarina

  1. Olen kyllä edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että sinusta on kirjailijaksi. Kyllä ne kustannustoimittajat sun muut hoitelee pilkut ja oikeinkirjoituksen. Tätä oli ihanaa lukea!

  2. oooh ihana!!!! hymyilytti aika paljon, meillä kun seurataan iltaisin aina tarkasti tiettyä käsikirjoitusta (tosin siinä on vielä vähemmän puhetta kuin teillä eikä Toinen vielä konttaa). sulla on kyllä kirjoittamisen lahja! upea tarina. ja kertoo pikkutarkasti kaikki ne hauskat ja ei-aina-niin-hauskat yksityiskohdat iltameiningeistä, jotka pian jo jäisivät unholaan kun käsikirjoituksella on tapana muuttua ajan myötä. hyvää työtä! itse en ole näin perinpohjaisia kirjoituksia ehtinyt tuottaa kurssilla, vaikka ideoita on tosi paljon. onneksi on elämä aikaa :)!

  3. Kiitos kun jaoit ihanan iltahetken meidan muiden kanssa! On ikava teita kaikkia… ja niita iltahetkiakin. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s