Sarjakuvakurssin viimeinen kerta oli tänään. Jotain on tullut piirettyä, mutta paljon vähemmän kun olisin halunnut. Kevätväsymystä. (tai väsymystä sen odottamiseen. ihan hirveästi ei ole vielä täällä päin näkynyt.)

tänään piti palauttaa neljä sarjislehteen tulevaa sivua. Ja valmiiksi pitäisi saada myös vuodenskräppääjä-kisaan mini albumi.
teemana siis päivä elämästä ja minun albumissa se on “tavanomainen päivä”. Ei mikään tietty päivä, vaan semmonen mitä useammat päivät elämässä tällä hetkellä on.
(kiukuttelut jätän albumin ulkopuolelle, mutta eräs nimeltämainitsematon kolmevuotias pitää kyllä huolen että sitä riittää. –NO ei se viis vuotiaskaan oikeastaan kakkoseksi jää. eikä nyt niin se seitsemän vuotiaskaan–)

Veiltäkin on lähtenyt jo kaksi hammasta. Vei on ihana. Se uskoo todennäköisemmin hammaskeijuun kuin siihen että isä tai äiti laittaa rahan tyynyn alle.
Sitten se itki katkerasti, koska Rillille leikattiin Elastinen-tukka (tähän semmoinen mielikuva mitenpäinvainvenyvästä tukasta) eikä hänelle. Mutta kun se on niin kaunis vaaleassa tukassaan. enkä ma halua että sitä leikataan!!

Rilliltä on lähtenyt seitsemän hammasta. JA se on innostunut beatboxista.

https://www.facebook.com/photo.php?v=10151374341058049&l=7363104663731671049

Ollaan katseltu Youtubesta erilaisia beatbox videoita. oon ihan ällistynyt siitä mitä ihmiset osaa tehdä.
Tää on Rillin suosikki.

we have one year old!! such sweet one!! oh how I cherish her!
two oldest are loosing some teeth.
Today was the last day of my cartoon class.
My son is in to beat box. I’m amazed what people can do! watch those links…

AHHAHA
ihan siltä varalta jos joku kotiäideistä tai perheenäideistä sanoo että ei oo aikaa salille.
Mä muuten istahdin tänään pöydän reunalle ja heiluttelin rennosti (ja saanen lisätä lennokkaasti) jalkoja. Lapset protestoi kun sain istua pöydällä. (Minä yleensä protestoin kun he istuvat pöydällä).
Ai että, kyllä teki hyvää.
Oli myös mukava käydä uimassa ystävän kanssa tänään vatsataudin suljettua meidät sisälle kolmeksi viimepäiväksi.

Ja Vei näkee usein pahoja unia.
Yksi niistä ihan lähiaikoina nähdyistä “pahoista” unista oli se kun mies hyppäsi uimaan kastealtaaseen (tää ei varmaan monelle avaudu, mutta meillä kirkossa kastetaan 8v tai sitten kun liittyy kirkkoon ja sitä varten on kasteallas kirkossa)ja toinen mies näki sen. Sitten se toinen mies sanoi että tule minun kotiini ja puki sen vaaleanpunaiseksipantteriksi…

AHhaha X2
(tästä keksittiin sitten kolme muutakin jaksoa ja kyllä me kikatettiin!!)

Sorry, you can’t see this video outside of Finland. Little exercise for mothers . Hilarious! (it’s from 1973. so sorry for you)
I saw my friend today. We went swimming. it felt so good after three days indoors with vomiting (not me but three of six).
And my precious little five year old makes me laugh so hard with her “bad” dreams…

ominaiseen tyyliini päätin osallistua kisaan viime hetkellä (postitin työni päivää ennen määrä aikaa ja sain valmiiksi sitä edeltävänä iltana) ja unohdin/en ehtiny/seli seli ottamaan edes kuvaa siitä.
Aihe valikoitui sen mukaan mikä on viimea aikoina ollut pinnalla. Sanapilvi on tehty taxedolla ja pohjana olen käyttänyt tätä blogipostausta.
“olet rakas”-nappi on ostettu Emmolta.

Innolla odotan mitä muut saa aikaiseksi (ja toivotan iloa ja inspiraatiota kisaan) ja ideat pyörii jo päässä. Kuviakin on tullut räpsittyä vähän enemmän…

skräppäsin tän ihanan kuvan meidän “pienistä” CSI-haasteeseen.
Tykkään itse päättää! CSI-haasteet on sen takia mulle niin vaikeita, kun pitää olla jotain tiettyä.
Tuntuu että siihen tulee aina semmosta väkisin vääntämistä. Niin myös tällä kerralla. No onpahan haastettu itseä ainakin.
Sarjakuvakurssillakin on tänä vuonna teemana englanti. valitan ja kapinoin
(mua ei saa rajottaa…)

tänään Naimi on 11kk. Yksvuotiaat on kyllä ehkä ihanimpia maailmassa. (heti vastasyntyneiden jälkeen) niin täynnä iloa ja energiaa, touhotusta ja lystikkyyttä.
Sellasta puhdasta suloisuutta mitä vaan yksvuotiaissa on.
Naimi pääsi ihan aikuisten oikeesti lääkäriin refluksitutkimuksiin ja lääkityksen jälkeen meillä on öisin nukuttu. Tai on meillä heräilty, mutta ei monen tunnin yövalvomisia.
Hurraa!

mua nauratti eilen kun E sanoi “ihanan” keväisen lumimyräkän jälkeen, että “ulkona on paskasta”.

Vietettiin muuten ihan oikeeta hiihtolomaa. Ensimmäistä kertaa koko perheenä. Mikroautoilua, laivaristeilyä, luistelua, mäenlaskua, makkaran grillausta, ikeaa, ystäviä. Semmonen oikein hyvä ja passeli loma.

köh köh kuuluu tyttöjen huoneesta. saas nähdä kuin meidän unien käy…

Sick again. Still managed to celebrate 5 year old. We had nice and cozy jungle with few friends.

I’m not sure if there’s anything like (almost) one year old. Such a joy and sweetness in same package.

I did a LO to CSI challenge.. I think it’s not my thing. I’m too determined. (nobody tells me what to do…)
We enjoyed family time a week ago. I liked it.

Haluatteko nähdä mun talven ajan ahdistuksen.
No se on tässä:

Ei ihan niin hirveesti haittaa, että kohta ei enää moisesta tarvitse ahdistua.
sitä odotellessa… (kuin kuuta nousevaa.)

Tänään oli taas normi päivä. Nautin täysillä ja sitten taas tapeltiin ja ovet paukkui.
saatiin yhteen oveen reikäkin.
Oltiin niin rakkaita ihania äitejä (ja lapsia)
ja sitten oltiin taas pissa-kakka-tyhmä-idiootti-äitejä (ja lapsia).
Ei käy tylsäksi tämä. ei. Draamaa isolla DRAA:lla.

Rilli on nyt sitten seitsemän. Juhlat oli menestys (vaikka kakku pieleen menikin).
Mikäs siinä ulkoillessa, pelatessa sekä kiipeillessä (lumikasoissa) kera ystävien.
Hodareiden grillausta ja pillimehua. Sitten vielä herkuttelua ja lahjojen avausta sisätiloissa.

Joskus joku twiittasi että sanonta: nukuin kuin pieni lapsi,
pitäisi vaihtaa sanontaan: nukkua kuin pienen lapsen vanhemmat silloin kun siihen on tilaisuus.
Komppaan.

I am loving this time of year. Perfect wether, increasing light. Hearing the birds for the first time…

Rilli turned 7. Hokcey, outdoor barbeque and friends. Good times.

I’ve been sleeping like a baby.

Vein suuri suosikki taas on Elastinen.
(ja jos ette kerro kellekkään niin Vei aikoo ehkä mennä sen kanssa naimisiin).
(älkää kertoko varsinkaan iskälle, koska “se olis tosi noloa”.)
Vei tykkää varsinkin Elastisen takista ja vois ehkä leikata samanlaisen tukan ku Elastisella…
(mielummin ei, oli äidin mielipide.)
Veinkin synttärit lähenee. Ensin ne piti olla supersankarisynttärit, sitten tähtisynttärit ja nyt legochimasynttärit. Saa nähdä kuinka monta ehdotusta ehtii vielä tulla ennen maaliskuun alkua.
Vei muuten näytti esimerkkiä siitä miten ollaan hyvä ystävä.
suurin jääpuikko kaverille toiseksi suurin itselle.

E:n suosikki on “äidin kasvimaalla”. (peppiä tietenkään unohtamatta)
(“hei kuuliksä mä osasin sen ihan ite kokonaan.”)

E aloitti “satubaletin”. Ensimmäinen kerta meni hyvin. Toisella kerralla ei E suostunut tekemään ei niin mitään.
Hassua miten samassa perheessä voi olla niin reippaita ja arkoja. En meinaa millään sopeutua kun olen niin ihmeissäni. Ehkäpä se on juurikin sitä elämän rikkautta.

Tänään oli taas sarjakuvakurssi. Viimeaikoina ei ole oikein sujunut. Väsymystä. JOs joskus sais kuitattua univelat ja nukuttua oikein kunnolla…
Kevään aikana minä ja muut kurssilaiset piirretään blogiin.

Kids getting bigger and bigger. Soon they will be 7 and 5.
Loving that toothless smile.
Vei has a little crush to finnish rapper. (but we can not tell dad “cause that would be too embarrassing”)
priceless.
E is so shy sometimes. I am little confused. I’m not used to that. It is funny how they can be so different with same genes.

me. I am just simply tired.

edit: I had misspelling: Vei has crush to finnis rapper not raper.
(I’m so thankful that we don’t know any of finnish rapers…)